Lauantai-päivä alkoi tavallisten aamurutiinien merkeissä, jonka jälkeen pakkasin reppuun kameran ja hieman pakollista evästä, ja sitten olikin jo aika suunnata kohti keskustaa. Eerikinkadulle päästyäni käytin tilaisuuden hyväkseni ja vierailin Filmifriikissä. Tein pienimuotoisen löydön, sillä käsiini tarttui John Carpenterin elokuva Pako New Yorkista, jota katsottiin aikanaan kaverin suttuiselta videokopiolta. Silloin leffa teki vaikutuksen. Mutta entä nyt neljännesvuosisata myöhemmin? Kerron sitten, kun ehdin katsoa leffan.

 Kansitaiteen herättämää hämmennystä. Sädepyssyt?

Suuntasin Dubrovnikiin hivenen aikataulusta myöhässä. Käynnissä oli jo päivän ensimmäinen paneeli Televisio-scifi tänään ja huomenna. Keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja monia hyviä huomioita mm. televisiosarjojen jakelusta tuotiin esille. Aiheesta olisi kuunnellut keskustelua pidempäänkin ja Jussi Ahlrothin ja Annen kanssa jatkoimmekin sarjojen puntarointia baaritiskillä. Tässä vaiheessa pysyteltiin vielä kahvin ja jääveden parissa.

Annella on asiaa. Kansanedustaja Kasvi murahtaa hyväksyvästi. 

Seuraavaksi jaettiin Tähtivaeltaja-palkinto, joka meni The Tree Clubin julkaisemalle Stepan Chapmanin romaanille Troikka. Palkintojenjakoa seurannut paneeli tuli jätettyä väliin, sillä seurueemme (Petri, Anne, Tapsa, Tiina) ehti nauttia lounaan tuopin muodossa yläkerrassa, ennen kuin oli aika kuunnella tilaisuuden kunniavieraan Christopher Priestin ajatuksia. Keskustelu ei kantanut kovinkaan hyvin tilan jokaiseen soppeen ja varsinkin herra Priestin ajatusten kuuleminen oli hivenen hankalaa. Tämä johtui yhtälailla huonosti suunnatusta mikrofonista kuin aulan puolelta kantautuvasta häiritsevästä hälinästä.

Kunniavieras Christopher Priest haastattelussa. 

En oikein osannut päättää, minkä kirjan herran tuotoksista ostaisin. The Prestige oli kuitenkin valintani johtuen sen 'ajankohtaisuudesta', eli viime vuonna kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta. En ole nähnyt elokuvaa, mutta paljon mielummin luen ensin kirjan ennen kuin tulen elokuvan spoilaamaksi. Kirjojen signeeraustilaisuudessa kävin kohteliaasti esittäytymässä herra Priestille ja pyytämässä kirjaan nimmarin. Kyllä nyt kelpaa.

Nyt kun ehtisi vielä lukeakin kirjan... 

Tässä vaiheessa päivää nälkä kurni jo sen verran, että aloitimme kuumeisesti jokaiselle sopivan ruokapaikan metsästyksen. Forumin Chicos'in normipihvit ja hampurilaiset ranskalaisten kera olivat päivän valinta. Seuraavaksi oli vuorossa nestemäiden eväiden maistelu Ruttopuistossa. Sää oli siihen tosin aivan liian kylmä, mutta pysyimme suunnitelmassamme. Paneelit jäivät väliin, sillä suuntasimme nopeasti sisälle seuraavan sopivan anniskelupaikan lämpöön. Seurasimme hetken aikaa, kun Suomi pyöritti Italiaa ja ensimmäisen erätauon aikana päätimme palata Dubrovnikiin.

Kolme zombia Kaivopihalla.

Lyhyen asematunnelin survival-seikkailun jälkeen löysimme taas Tähtivaeltaja-päiville. Toiset valitsivat jääkiekon, itse suuntasin alakertaan kuuntelemaan Jukka Halmeen vetämää Maailmankaikkeuden ympäri -visailua. Pidin ohjelmanumerosta kovasti ja yleisön reaktoiden perusteella täytyy sanoa että en ollut ainoa. Illan viimeisiä oluita maisteltiin ja pitkä päivä alkoi jo painaa jaloissa ja ristiselässä. Myy kirja -kisa ei täyttänyt odotuksia, joten oli aika suunnata metrolle ja tutimaan. Kun kävelin Kontulan asemalta kotia kohti,  totesin ilman olevan paljon lämpimämpi kuin aiemmin päivällä. Päivä tieteiskirjallisuuden ihmeellisessä maailmassa oli päätöksessään.

Kiitokset järjestäjille ja kaikille mukana olijoille.

P.S. Raporttia tapahtumasta myös Tero Ykspetäjän Partial Recall -blogissa.